SUOMEN ENSIMMÄISET GRIFFONIT

teksti: Liisa Roine

Varsinaiset kantagriffonimme tulivat maahamme v. 1958. Siihen aikaan ei tiedetty paljon niiden arvostelusta sen paremmin kuin trimmauksestakaan. Tuolloin Ruotsissa oli jo muutama yksilö, mutta meillä ei tiedetty mitään pienestä, älykkäästä, apinanaamaisesta koirasta.

Me nykypäivän kasvattajat saamme olla tyytyväisiä, sillä nämä ensimmäiset kasvattajat joutuivat oppimaan trimmauksen ja näyttelykäytännön näiden koirien kohdalla kantapään kautta, kun niiden arvostelustakaan ei juuri tiedetty mitään.

Koirat, suuri tietokirja, mainitsee griffoneiden Suomeen tulosta:"Tiedot maamme ensimmäisistä griffoneista ovat varsin vajavaisia, sillä tohtori P.Molinen omistamien kahden nartun, Fifin ja Lissetten, vanhemmista ei tiedetä mitään muuta kuin, että ne oli tuotu Pariisista. Tämä tapahtui 1920-luvun lopulla. Pian hän hankki lisäksi Boyn ja ilmeisesti sieltä mistä nartutkin. Viiden vuoden aikana syntyi joitakin pentueita, mutta näihin loppui ensimmäinen kasvatus."

Rouva Helmi Sälekoski osti vuonna 1958 Englannista Lalarookh-kennelistä ensimmäiset nykykannan edustajat: Pat-uroksen (brab) ja Sheba-nartun (brux). Pian tämän jälkeen tulivat rouva Aura Lehmukselle Ruotsista Bergsunds-kennelistä nartut Matilda ja Miranda, nekin eri karvanlaatuja. Myös niistä tuli kantakoiria.

Jyväskyläläinen lehtori Paula Vuori, Kekäle-kennelin omistaja, toi lisäksi Englannista Skibbereen-kennelistä ensin parin Eduard (Teddy) ja Noelle (Venla), myöhemmin urokset Ashley Nestor ja Miles.

Kasvattajana on toiminut myös lehtori Liisa Panuvaara Lieksasta (of Minidreams-kennel). Kasvattajat ovat olleet työssään esimerkillisen innostavia, mistä on osoituksena se, että monet heiltä pentuja hankkineet ovat itsekin ryhtyneet kasvattajiksi.

Rouva Helmi Sälekoski oli englantilaista koirakirjaa selaillessaan nähnyt Lalarookh-kennelin ilmoituksen, jossa kuvassa keikistelivät veikeän näköiset griffonit. Sellainen pariskunta oli saatava. Alkoi kirjeenvaihto, joka tuotti tulosta parin kuukauden kuluttua. Silloin saapuivat maahamme ensimmäiset griffonit, jotka tulisivat olemaan monen tulevan griffonin sukutauluissa. Myöhemmin pariskunnalle syntyi jälkeläisiä. Tämä Sheba tuli myytyä Liisa Panuvaaralle Lieksaan. Myös siellä Sheba synnytti pentueita, joista allekirjoittaneella oli ilo saada ensimmäinen griffoninsa. Tämä rotu hurmasi minut ensi silmäyksellä.

Sheba oli tosi älykäs ja hurmaava koira. Sillä oli ihan omia soolo-ohjelmia, mm. kun sitä pyysi laulamaan, se ojensi kurkkunsa suoraksi ja ulvoi hieman korisevalla äänellä. Tämän "laulutaidon" se periytti tyttärelleen.

Näistä ensimmäisistä griffoneista sitten polveutuu nykykanta höystettynä englantilaisilla, amerikkalaisilla, ruotsalaisilla ym. tuontikoirilla.

KEHITYS SUOMESSA

Griffonin perusluonne on säilynyt koko sen Suomessa olon aikana samanlaisena. Se on erittäin älykäs, hieman itsepäinen, viehättävä, hurmaava ja terhakka, tosi hyvä kaveri, joka seuraa kotona kaikki tekemiset tarkkaan. Sillä on ison koiran luonne pienessä koossa. Vihainen se ei ole. Vahtikoiraksi sitä tuskin kukan harkitsee enää hankkia.

Harvoin griffonin omistajat vaihtavat rotua muuhun rotuun omistettuaan yhdenkin griffonin. Olen kuullut lukuisia kertoja uusien griffonin omistajien sanovan, etteivät he ikinä kuvitelleet olevan olemassakaan niin viehättävää ja älykästä koiraa kuin griffon. Griffoni sopii reippaille, aktiivisille ihmisille.

Alkuaikoina griffonit olivat pienempiä kuin nykyisin. Rotumääritelmä sanoo, että koira painaa alle 5 kg, mutta nykyisin käytännössä 6-kiloiset ovat ihan normaalikokoisia ja 7-kiloinenkaan ei ole harvinaisuus. Näyttelyissä vain harvat mahtuvat tuohon 5 kg rotumääritelmään. Onneksi tuomarit ovat enenmmän kiinnittäneet kokonaisuuteen ja rakenteeseen huomiota kuin painoon.

Griffonin rakenteessa on kyllä tapahtunut huomattavaa kehitystä alkuaikojen griffoneihin verrattaessa. Luustot ovat parantuneet, ryhti parantunut ja hännänkiinnitys kohentunut. Pään koossa ja muodossa ei sanottavammin ole tapahtunut muutoksia. Griffonin apinamainen ilme on säilynyt ja suuri, pyöreähkö kallo ovat yhtä ihastuttavia kuin alkujaankin.

Rotu on välttynyt ikäviltä, perinnöllisiltä sairauksilta, lukuunottamatta muutamaa PRA-tapausta (vuosia sitten). Tähän on vaikuttanut yhdistyksen valistustyö, jossa kehoitetaan tutkituttamaan jalostuksessa käyettävät koirat. Näitä tutkimuksia ovat silmä- ja polvitarkastukset. Myös enemmän lonkkatarkastuksia, että jalostukseen saataisiin yhä terveempiä yksilöitä.

Griffonit ovat pitkäikäisiä koiria. Ne voivat elää 14-15 vuotta, toki vanhempiakin on ollut. Griffonit ovat hyviä lenkkikavereita. Ne jaksavat seurata hyvin mukana. Ne ovat iloisia, lapsirakkaita ja rohkeita.